Ala-Koitajoen erä- ja retkeilyreitti

Ex-tempore-reissu äitienpäivän kunniaksi. Rinkat oli testattava ennen Herajärven reissua. Ylimääräistä painoa, pikkusen evästä reppuun ja menoksi kohti Suomen vanhinta jokea. Siinä oli suunnitelma. Kartasta piti vilkaista, että missäs se Ala-Koitajoki olikaan. Olen kerran käynyt siellä, mutten yhtään muistanut, että tuolla suunnassa. Tyypillistä Junttimummua...
Kännykkäkin oli latauksilla koko päivän, että varmasti lyhytkestoinen akku kestäisi kuvien näpsimisen. Varmaan olisi kestänytkin, jollei joku olisi irroittanut kermavaahtoa vatkatessa laturin piuhaa seinästä... Kännykkä simahti ensimmäisen kahden kilometrin jälkeen. Samoin meinasi käydä isännän pokkarille, joten ne parhaat kuvauspaikat jäivät sitten mieheni -ei-kamera-kännykän varaan.

Lähdimme kiertämään sangen kivikkoista reittiä kohti Kuusamonkosken ja Kalliokosken laavuja. Sää oli... aivan täydellinen !

Polulle oli pudonnut arkkitehtuuria

Pakollinen laavubongauskuva

Nokialaisen viimeinen räpsäys

Mielestäni etelänpuoleinen osuus reitistä ei ollut mikään huippufiiliksiä aikaansaava, laavuja ja hetkittäin kauniita joenrantamaisemia lukuunottamatta. Toisaalta saattaa olla, etten ehtinyt liikoja ympärilleni ihailemaan, koska oli katsottava jalkoihin louhikkoisuuden vuoksi. Reitti on merkitty todella hyvin.  Maalitäpliä on tiheästi ja lisäksi kylttejä yllättävissä käännöksissä. Pitkospuut, ne muutamat, kaipaisivat kunnostusta.

Kalliokosken laavulla syötiin eväät ja keitettiin kahvit. Mikäs siellä oli äitienpäivää pötkötellessä puolison kanssa. Ei voi valittaa. Liekö syynä keittotaito, vai jokivesi, kun kahvi maistui taivaallisen hyvältä.

Kalliokosken ylityspaikka

 Kalliokoskelta jatkoimme matkaa vatsat täysinä sillan yli ja siellä valitsimme kahdesta vaihtoehdosta Rupukkavaaran reitin, toinen reitti olisi kulkenut lähempänä rantaa. Valinta ei ehkä ollut huono. Itse pidän vanhoista metsistä ja sitä reitti tarjosi. Matkalla näimme majavan töiden jälkiä, puukiipijän ja paljon hirven jätöksiä. Tällä puolella jokea on nuotiopaikka, vonkatupa ja Kuusamonpyörteen laavu. Maisemat lohkareineen, kallioineen, hiidenkirnuine ja koskineen saavat ihmisen tuntemaan itsensä aika mitättömän pieneksi.

 http://www.vaellus.info/reittitarkennus.php?id=0410061534166146

Jokupuro

Junttimummu ja paksuhko puu. 

Taustalla Kuusamonpyörre,  hiidenkirnu. 65m ja syvyys 17m

Hiidenkirnuko...Tuo iso järvi tuolla?

Hyvin hiottu kallio

Kuusamonpyörteen laavu

Ennen parkkipaikkaa on vielä hyvin hoidettu, esteetön kota-alue, jonka ohitimme pikavilkaisulla. Neljä tuntia noissa maisemissa sujahti ihan huomaamatta. Ai niin...ne rinkat, ne ovat toimivat kapistukset.