Minulla on harrastus. Haahuilu. Se tarkoittaa sitä, että kuljen päämäärättömästi minne sattuu, miten sattuu ja pelkästään silloin, kun sattuu huvittamaan. Joskus katselen suuntaa ja matkaa kartalta, useimmiten lähden vain jonnekin lähiseudulle pyörällä tai kävellen. Sääntö on se, että kotiin palattuani olen aina yllättänyt itseni reitin mutkitteluilla ja matkalla, suuntaan tai toiseen. Normaalit haahuilumatkat ovat kahdesta kahteenkymmeneen kilometrin mittaisia ja kestoltaan tunnista kolmeen. Haahuiluun kuuluu tankkauksen unohtuminen kotiin, jotta ensi kerralla muistaisi ottaa vettä mukaan. Kohta varmaan opin veden tärkeyden haahuilun mielekkyyden kannalta.
Haahuiluun kuuluu kännykkä, jolla näpsitään kuvia milloin mistäkin ja tietenkin kännykän kuntoilusovellus, sports tracker. Niiden avulla on hyvä ylpistellä ystäville, kuinka urheilullinen ja aktiivinen olen...
Tosiasiassa urheiluni on hupailua, sitä perheenäidin laadukasta omaa aikaa ja träkkeri antaa potkua synnynäisen laiskaan mieleeni. Se toimii myös karttana eksyneelle.
Omien ns.urheilusuoritusten seuraaminen on mielenkiintoista, jälkikäteen ainakin. Viime syksynä olin sairaalakunnossa, enkä kotiuduttuani jaksanut pyöräillä lähikauppaankaan ilman pientä paussia välillä. Onhan lähikauppaan tosin 800 metriä, joten eiköhän sekin kerro, paljonko oma kunto on kohentunut "haahuilillani".
Yksi haahuiluun kuuluva osio on laavubongailu. Kyseinen ala on vielä alkutaipaleella, mutta eiköhän niitäkin bongailuja ala kertymään ajan mittaan. Nyt harmittaa vietäväst, kun en ole aiemmin tajunnut laavubongausta. Olisihan niitä ikuistettavia kohteita ollut elämässä jo ennen haahuilubongailuharrastukseni aloittamista.
Viikon päästä on tarkoitus lähteä Herajärven kierrosta katsastamaan. Seurakseni saan sen parhaan mahdollisen, eli kotiimme on tulossa lastenhoitaja kolmeksi päiväksi ja pääsen mieheni kanssa kahdestaan Kolin maisemiin.
Sitä ennen on tyydyttävä haahuilun tuomiin elämyksiin ja niitä onkin riittänyt miltei jokaiselle päivälle. Haahuilu on suonut minulle toukokuun aikana paljon ikimuistoisia hetkiä luonnon, eläinten ja niin sanotun urheilun merkeissä. Kukapa sen haahuilijan kunnon nostaisi patikkaretkiä varten, ellei haahuilija itse.
Ohessa kuvasaastetta toukokuun alkupuolelta Noljakan luonnosuojelualueilta, Pyhäselän rannasta, Ylämyllyltä ja Jaamankankaalta. Olkaatte hyvätte.
 |
| Oikein...siellä on kaksi silkkiuikkuakin |
 |
| Väsähtänyt? |
 |
| ...ja näitä riittää |
 |
| Yksinkertaisen kaunista |
 |
| Jostain syystä kuljen aina vastatuuleen... |
 |
| Jaamiksen "aaltoilut" näkyy aukkohakkuiden jälkeen |
 |
| Juomapaussi |
 |
| Joskus haahuilijan pyöräilyyn tulee esteitä |
 |
| Laavubongailulla |
 |
| Jyrinjärven laavu |
 |
| Jyrinjärven laavu on kauniilla paikalla asutuksen vieressä |
 |
| Haahuilija itse |
 |
| Yhteenveto |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti