Syksystä asti suunnittelemani retki on nyt tehty. Olen positiivisesti yllättynyt reitin tarjoamista elämyksistä. Se ei ole syyttä suotta hyväksi kehuttu.
Alkuperäinen suunnitelma miehen kanssa patikoinnista vaihtui lastenhoitajan sairastuttua koiran (ja itseni) lenkittämiseksi, menihän se niinkin.
Koskapa olen amatööri näissä vaellusjutuissa, valitsin reitikseni pohjoispään kierroksen ja majoitukset varasin hyvissä ajoin vuokratupiin. Säästyin teltan raahamiselta. Hyvä ratkaisu jälkikäteen(kin) ajateltuna.
Tämä blogi on jälleen kuvavoittoinen, tekstiä en jaksa näpytellä niin paljoa, kuin olisi kerrottavaa. Olkaatte hyvätte, toivottavasti saatte tästä blogista joitain mukavia ajatuksia.
PÄIVÄ 1. Ryläys parkkipaikka-Kiviniemi-Metsäpirtti
Sää oli sumuinen sateen jäljiltä, eli happirikas. Hassusti vatsanpohjassa kutitteli jännitys, tätä on odoteltu koko talvi.
 |
| Tästä se alkoi |
Reissun aloitin tiistai aamuna kello 07 Ryläyksen parkkipaikalta, jonne mieheni minut kävi kuskaamassa. Rinkka selkään ja epätoivoinen ajatus..siis tämä selässäkö ajattelin kipittää tänään Metsäpirtille asti.. Kävin viime syksynä täysin kunnottomana katsomassa Ryläystä, joten tiesin minkälainen maasto edessä on. Mörkövaaralta ei sumun vuoksi näkynyt Jero-järveä, joten se maisema jäi sumun peittoon.
 |
| Polku kulkee paikoitellen jyrkästi ylöspäin |
 |
| Hyvin sahattu kallio |
 |
| Ryläyksen lähellä oli muitakin kulijoita |
 |
| Ryläys lähenee |
 |
| Ryläyksen kodan opasteet |
Ryläykselle kiipeilin odottavin mielin, että milloin se stoppi kropassa saapuu, ei saapunut, sen verran on kunto kohonnut talven aikana tasaisenkin maaston lenkkeilyllä. Tuntui hyvältä istahtaa kodan nuotiopaikalle ryystämään juotavaa. Varttitunnin paussin jälkeen lähdin jatkamaan taivalta, näkötorniin en edes kiivennyt, niin sakea sumu oli, ettei kauaksi olisi nähnyt kuitenkaan. Ryläyksen kiviputouksenkin jätin väliin.
 |
| Ryläyksen huipulla 315m (huono kuvanlaatu ja muisti) |
Ryläyksen jälkeen jatkettiin matkaa alaspäin Natura-alueella. Polku oli pari kertaa ns. kadoksissa siksak-muotonsa ja reittimerkkipuiden kaaduttua vaakatasoon. Tarkasti, kun katseli, pystyi päättelemään polun sijainnin.
 |
| Pieniä puroja on aina mukava ihastella |
Koukkelorinteen sivuutuksen jälkeen saavuimme Ikosenvaaralle. Esitteissä luki,että Ikosenvaaralta avautuu upeat kaukomaisemat. Upeathan ne oli, sumu toi uutta ulottuvuutta maisemaan. Herajärvi katosi ja ilmestyi sumusta minuutin välein. Siinä koiran kanssa nautiskeltiin vettä ja keksejä käen kukkuessa taustalla ja kuikan huudellessa jossain sumun keskellä.
Ikosenvaaralta mutkiteltiin Tanssikalliolle ja saatiin tasaisin väliajoin kunnon mätkytyksiä tiaisilta ja peipoilta kulkiessamme heidän reviirillään. Myös palokärjen näimme työn touhussa.
Tanssikalliosta tuli mieleen pohjanmaan kalliot. Syystä että, en tiedä. Tanssikallion jälkeen saavuimme Pitkälammen (länsipuolisen) infopisteelle. Pitkälampea en bongannut, keskityin niin nautiskelemaan hetken tasaisesta, oikeasta polusta.
Seuraavaksi matkasimme Sammakkovaaralle. Todella mieluinen paikka mielestäni. Tasaista, jäkäläistä kalliota, käkkärämäntyjä ja hurjan paljon hirven jätösiä.
 |
| Onkohan tämä kuva Tanssikallion kohdilta... |
 |
| Onkos tämä nyt sitä raidankeuhkojäkälää |
 |
| Polulla ei aina ole juuria ja kiviä, eikä reittimerkkejä |
 |
| Nevalan tila näkyy Sammakkovaaralta. Kiinnostuksen kohteena koiran haukku. |
 |
| Hirvellä jäänyt matokuuri ottamatta? |
 |
| Laskeutuminen Sammakkouuroon alkoi tästä... |
 |
| ..ja sinne ylös vain. |
 |
| Vesipisteet ovat vähissä tällä reitillä. Varatkaa tarpeeksi juomista mukaan. |
 |
| Idyllinen polku alaspäin lammasaidan viertä. |
 |
| Saavuimme sivistyksen pariin. Nyt alkoi hiekkatien tepsuttelu. |
Heraniemen hiekkatietä kulkiessa jalkapohjia alkoi kirveltää. Vaihdoin kuivat sukat, mutta se ei tuntunut auttavan, joten jätin Kolinvaaran ja Heraniemenkolin metsäreitin kiertämättä ja kirvistelin Kiviniemen laavulle urbaanisti kylätietä pitkin Se olikin pitkä tie, tai ainakin tuntui siltä...
 |
| Pusonjoki virtasi komeiden kuohujen säestämänä |
 |
| Heraniementieltä löytyi hirvenkarvatuppoja |
 |
| Kiviniemen nuotiopaikka on hieman ennen umpilaavua... |
 |
| ...ja siellä on tarjolla myös kaikille vapaassa käytössä oleva sauna |
Saavuin Kiviniemen umpilaavulle yhden aikoihin iltapäivällä ja poistin heti kengät jalasta. Paikalla oli kaksi nuorta miestä, joista toinen ihastui hallin huumoriin sekä yksinmatkaava nainen. He kaikki olivat lähdössä jatkamaan matkaansa, miehet etelään, nainen pohjoiseen.
 |
| Kanakeitto tuloillaan (lue möykkykeitto) |
 |
| Kanakeiton odottelija |
Paussia pidin noin tunnin verran. Kengitettyäni itseni uudelleen, yllätyin iloisesti, kun jalkapohjat eivätkään kipristelleet enää. Matka siis jatkui kohti Metsäpirttiä, jossa perheeni odotteli.
 |
| Tässä on valinnanvaraa |
 |
| Kiviniemen matkailutilan pihan läpi mars |
 |
| Päkäpäitä päivälevolla |
 |
| Ihan kuin lapsuuden polkua tallaisi, vain lehmät puuttuu |
 |
Pian saavuinkin sitten Sikosalmen ylityspaikalle. Vetolauttaa en ole koskaan käyttänyt, en edes nähnyt. Mukava tapa edetä, hauska keksintö.
|
 |
| Rauhallinen matkustelija ...siis lautalla, ei maalla |
Sikosalmen lauttaristeilymme jälkeen polku jatkui Ahosaaressa Apajalahden nuotiopaikan ohi lehtipuuvaltaisessa maastossa, jonka jälkeen saavuimme rannan toiseen reunaan yksityisten omistamille tonteille. Vaikka polulta ei koko matkan aikana tullut poistuttua kertaakaan, tässä kohdassa ei varvaskaan hipaissut aluetta polun ulkopuolella, yksityisaluekylttejä oli sen verran tiheästi, ettei varmasti pääse asia unohtumaan. Vauhtia tuli kiristettyä, etten vahingossakaan aiheuttaisi häiriötä. Matkalla kohti Lakkalaa sain välillä nauttia kunnon metsäteistä ja jopa leikkiä tukkilaisjätkää. Polku oli paikoin koiranuitavan syvä. Itse keikuin tukkien päällä pitkät riuùt käsissä tukikeppeinä. Hurja tunne. Ei varmaan olisi pahitteeksi siinä kohdalla pitkospuut.
 |
| Orivirran silta, vai mikähän se onkaan nimeltään |
 |
| Kova virta näkyi olevan |
 |
| Tästä risteyksestä kohti metsää kävelin ohi, onneksi vain parikymmentä metriä |
 |
Joltain oli unohtunut kuori polulle
|
 |
| Tukkilaisromantiikkaa. Vaellusreitin polku voi näyttää myös tältä |
 |
| Rapatassu, parastassu |
Lakkalaa lähestyttäessä polku parani huomattavasti. Kuiva kangasmetsä oli autuutta Herajärven länsipuolen louhikkouriin ja litsislätsis sulamistulvapolkuihin verrattuna.
 |
| Lakkala |
 |
| ...ja taas testattiin maihinnousukenkien vedenkestävyyttä. On ne hyvät. On ne korvaamattomat näillä reissuilla. |
 |
| Törisevä |
 |
| Metsäpirttiin saavuin iltapäivällä neljän aikaan. Onni on perhe, joka rakastaa pöhköä äitiä. Kyllä kelpasi istua valmiiksi lämmitettyyn mökkiin, saunaan ja pöytään. Viipyivät mökillä pari tuntia ja lähtivät kotiin. Seppälän lähellä olivat nähneet tiellä hirven. Elämys sekin pienille. |
 |
| Illalla istuin pitkän tovin terassilla katsellen puukiipijöiden puuhailuja, kuunnellen kuikkien ja lokkien huutoja, sekä mustarastaan ja pajulinnun haikeaa liverrystä. |
Laiturilla istuskellessa oli hyvä muistella päivän etenemistä vastarannan vaarojen päällä. Suoraan edessä taitaa olla (?) Sammakkovaara.
 |
| Tämä herra tilttasi illalla tuohon ja aamulla oinisteli samassa kohdassa ilmeellä "hyvimpä ramasi, joko lähdetään" |
PÄIVÄ 2. Metsäpirtti-Ikolanaho-Tupakkikauppa-Ikolanaho
 |
| Aamulla olikin edessä uudet haasteet, mökin siivous ja aamupalan syönti. Yöllä oli hirviäkin käynyt ulkohuussin ovella, jäljistä päätellen. |
Olin hieman hämmentynyt aamulla herätessäni viiden aikoihin. Tänään ei ollut suunniteltua matkaa edessä kuin kymmenen kilometriä ja esitteet kertoivat reitin olevan länsipuolen reittiä helpompikulkuinen. Niin olikin. Minulla ei siis ollut kiire minnekään. Eikä yksikään lihas ollut kipeä, kuten olisin kuvitellut. Ihan hassua. Hissunkissun aloitin siivoukset, matot pihalle, tiskaukset, lakaisut ja pintojen pyyhkimiset. Patjat pystöön, rinkan pakkaus, vaatteiden vaihto päivää varten ja sitten vain odottelin, milloin alakaisin laittaa tassua toisen eteen. Onnistuu se näimmä lorvailu minultakin ihan kiitettävästi. Kännykän olin ladannut varavirtalähteellä yön aikana (hyvä kapistus), tilapäivitys facebookkiin ja sitten olikin startin aika. Sää oli eiliseen verrattuna..lämmin. Aurinko paistoi.
Ensimmäinen etappi alkoi iki-ihanalla kiipeilyllä järven rannalta...yllätysyllätys, ylöspäin.
 |
| Mikäs tätä tepastellessa |
 |
| Turusenaholle saapuminen |
 |
| Pitkälammelle nuotiopaikalle oli ilo tulla, olikin jo taas herkkunälkä |
 |
| Pitkälampi |
 |
| Pitkälammen nuotiopaikka |
Pitkälammella tyhjensin väärinpakatun rinkkani ja asettelin tavarat paremmin, jo keveytyi meno. Aika tärkeä asia, tuo rinkan oikeaoppinen pakkaaminenkin.
Pienen tauon jälkeen oli ilo lähteä jatkamaan matkaa kohti Jauholanvaaraa.
 |
| Jauholanvaaralle oli helppo kiivetä |
 |
| Olo oli jotenkin idiootti, kun täältä näki Herajärven pitkästi..Ihan oikeastiko tämän kiertäminen oli haaveeni. Tyhmästä päästä nauttii..itse ainakin. Onneksi olen idiootti. |
 |
| Jauholanvaaralla |
 |
| On suorat, on! |
 |
| Janojuomaksi nuijapäävettä |
 |
| Pakollinen taidekuva "matkaajat" |
Tällä välillä vastaani tuli vanhempi pariskunta. Muita ihmisiä en itäpuolen matkalla nähnyt.
 |
| Havukankorven tulentekopaikka näkyy |
 |
| Gourmettia? |
Havukanahon jälkeen alkoikin hiekkatieosuus kohti majapaikkaani Ikolanahoa.
 |
| Mäkrää kohti käypi tie |
Peiponpellon parkkipaikan kohdilla alkoi vettä satamaan suoraan alaspäin. Viimeinen kilometri olikin märkää nousua.
 |
| Ikolanaho |
Ikolanahon pihassa on yleinen nuotiopaikka, joka olikin koko illan ahkerassa käytössä iltamyöhäiseen asti. Erilaisia retkikuntia tuli bongattua. Paikalle saapuessani siellä oli evästelyään lopettamassa Oululainen pariskunta, joka oli taivaltanut viisi päivää ja viisikymmentä kilsaa. Painuin tuvan suojiin ja torkahdin pariksi tunniksi. Sillä välillä heräsin kolmesti oven kolistuksiin. Muitakin tupaantulijoita olisi siis ollut.
Herättyäni söin välipalan ja lähdin iltalenkille hotellille (lue, pakkotilanne, tupakat loppui). Yksikään täysijärkinen ei olisi kuutta kilometriä ylimääräistä kävellyt jonkun nikotiinivajeen vuoksi, mutta itse en niihin täysijärkisiin lukeudu. Kaunis ilta sateen loputtua, ja tuvan pihassakin koko ajan liikaa evästelijöitä erakkoluonteelle, niin mikä ettei...Selityksen makua, totta.
 |
| Hissikyyti edessä |
 |
| Koko matkan aikana en bongannut roskia, paitsi Ryläyksen kodalla, tämä poikkeus vahvisti säännön. Kolin kansallispuisto on siisti paikka. |
 |
| Ikolanaholle palatessani nuotiolla istui suomalais-puolalainen firman virkistysryhmä. Heillä oli minulle iloisia uutisia. 1.Ovat keittäneet minulle kylmää kahvia ja nuotio on valmiiksi sytytetty ja 2. He ovat juuri poistumassa. Lahjoittivat reppuja keventääkseen meille karjalanpiirakoita ja juustoja. Halli sai hurjasti huomiota ja herkkuja. Ei huonompi ryhmä ollenkaan. |
 |
| Ilta Ikolanaholla meni kokatessa ja vettä keitellessä. Lehtokurpat esittivät ylilentojaan kymmeniä kertoja illan hämärtyessä. |
PÄIVÄ 3 Ikolanaho-Mäkrä-Luontokeskus Ukko
Niin se retken viimeinen päivä vaan valkeni kauniina. Säätiedotus lupasi sateen alkavan puolenpäivän aikoihin, joten heti herättyäni ja syötyäni koiran kanssa puoliksi loput eväät rinkasta pois, suuntasin kohti Mäkrävaaraa.
 |
| Mäkrävaaran alue on lempparini Kolin kansallispuistossa |
Mäkrävaaran kiekan jälkeen soitin kotiin ja ilmoitin suunnitelmien muutoksen vesisateen vuoksi (totta, sulan sateessa). Alunperin ajatukseni oli kierrellä tämä päivä vielä näillä yleisimmillä Kolin lähireiteillä Sovittiin treffit Luontokeskus Ukon pihaan kello 11.00. Loppumatka reissusta sujui kevyesti, haikeissa, mutta iloisissa tunnelmissa.
 |
| Reissu tehty, Takana mutkittelujen kera reilut 40 km. Ei turha reissu ollenkaan. Suosittelen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti