Minulla alkoi maananantai rennosti. Hyvin nukuttu yö takana, eikä kiire minnekään. Söin aamupalan ja join kahvin, kävin kävelyllä mukavassa talvisäässä. Surffailin netissä jonkin aikaa ja sitten aloinkin ruoanlaittoon. Kuorein perunat ja porkkanat, jotka tein muusiksi. Lisäkkeeksi käristin nakkeja ja wokkasin vihanneksia. Ilokseni ruoka maistui hyvin koko perheelle. Se lämmittää sydäntä joka kerta.
Viikonloppuna kävin mieheni ja kahden pienimmän lapseni kanssa Kolin kansallispuiston maisemissa minilomalla. Koko loma oli varttitunnin harkinnan tulos. Teinit halusivat pitää pyjamabileet, eikä minua oikein huvittanut jäädä kuuntelemaan popitusta pitkälle yöhön. Neitoset ovat osoittaneet jo kauan vastuullisuutta, joten uskalsimme jättää heidät viettämään bileviikonloppua tuttujen kavereiden kanssa. Viestiteltiin ja soiteltiin kuulumisia usein, emmekä joutuneet pettymään. Koti oli suurinpiirtein kunnossa viikonlopun jälkeenkin.
Nämä niinsanotut lomat pienten lasten kanssa, eivät kyllä ole lomailua sanan varsinaisessa merkityksessä, sen verran ne teettävät ylimääräistä puuhaa, kun normaali arkipuuhailu muuttuu...Mutta oi niitä onnellisia ilmeitä ja yllättäviä lausahduksia, mitä sain kuulla reissussa. Lapset osaavat ottaa lomasta ilon irti kaikilla saroilla.
Noh..juttu jatkukoon. Kun olimme sen varttitunnin pohtineet, lähdemmekö evakkoretkelle ja päätös oli syntynyt, eikun puhelin käteen ja mökkiä varaamaan. Onneksi Jeron mökki oli vapaana ja sain sen käyttöömme. Puolen tunnin kuluttua soitosta olikin jo tavarat pakattu ja istuimme autossa kohti Lieksaa. Hieno asia, että näin lähellä Joensuuta on paljon hyviä retkikohteita.
Mökille päästyämme pieni välipala vatsaan, hurjana poukkoileva koira aisojen väliin, lapset pulkan kyytiin ja menoksi. Empä ole aikoihin juossut yhtä kovaa, vauhtini ei riitä koiran laukkaa voittamaan. Pieni spurtti teki hyvää ja ilta alkoi todella nopeasti pimentymään. Lapsia jo pelätti peikkometsä, mutta koirasta saatiin enimmät höyryt haihdutettua, kuten minustakin. Mökille palatessa isäntä oli jo saunanlämmitys-ja vedenkantopuuhissa.
Sauna, oikea puukiuas kunnon saunassa. Oi onnea. Mieheni kertoi ilmoitusluontoisena asiana, että tällä kertaa tärkeintä on emännän saunominen ihan omassa rauhassa. Kylläpä tulikin tarpeeseen. Hieman erilainen tunne käydä pesulla ja oleskelemassa löylyssä yksikseen. Iski prinsessafiilis. Kävin kahdesti lumihangessa virkistäytymässä. Hanki oli valitettavasti karkea kestohanki,joten mitään untuvanpehmoista lumessapyörimistä en saanut tällä kertaa kokea. On se kylmää, se lumi paljaalla iholla.
Ilta meni oleskellessa, yö nukkuessa ja aamu saapui.
Päivän valjetessa päätin lähteä kiipeilemään vaaran rinnettä Ikolanaholle päin,josko siellä olisi tallottu polku umpihangessa. Koira matkaan ja menoksi. Löytyihän se polku ja oli paljon helpompi kulkea kuin syksyllä paljaan maan aikana. Kivikko oli lumen alla. Takaisin tullessa laskin peppumäkeä polkua pitkin. Tuolla alueella ei jylhiä maisemia näy pitkästi, mutta minullehan riittää tunnetusti alue, jossa ei ole ihmisvilinää. Erakkoakka.
Lenkki virkisti sopivasti siivoukseen. Mökkiloma oli lusittu. Avaimia palauttaessamme tytöt nauttivat Kolin hissin kyydistä mennen tullen. Luontokeskus Ukossa leikittiin hetki ja sitten suunnattiin auton nokka kohti Juukaa. Edellisenä päivänä siellä oli avattu maailman suurin jääkatedraali, jonka halusin nähdä.
Pääsylippu alueelle oli 5/aikuinen ja se sisälsi pääsyn Juuan kivikeskuksen näyttelyihin. Visa electronia ei kannata väläyttää kassalla, sitä ei kelpuutettu, joten ukko pääsi maksumieheksi. Itse jääkatedraali oli hieman keskeneräinen, mutta upea. Kivikeskuksen näyttelystä pidin, paljon!
Kotimatkalla pysähdyttiin Kontiolahden absille hampurilaisille. Laitoin teineillä viestiä sieltä, että varttitunti aikaa siivota koti...luulen, että viestini katosi bittiavaruuteen.
Nyt taitaakin olla se hetki päivästä. Kyllä. Ajattelin tehdä kalapullia...se onkin sitten uusi tarina, tai sitten vaiettu salaisuus.
Vähäksipä jäi kirjoittelu tälläkin kertaa, toiste sitten. Junttimummulla on nyt vähän kiireitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti