Kesällähän se on helpompi tehdä, kuin talvella. Isäntä saa tulla autolla sitten lapsikatraan kanssa perässä milloin ehtii. Autolla sinne ajaa vajaassa kahdessa tunnissa.
Ideasta innostuivat myös teini-ikäiset tyttäreni, joista sitten nuorempi useiden jahkailujen jälkeen päätti lähteä mukaani. Hieno homma 11-vuotiaalta. Emme ole liikoja kaksistaan retkeilleet, joten tämä oli huippu juttu.
Karttaa selailtuani tulin ratkaisun eteen. Mennäkö lyhyempää vai pidempää vähäliikenteistä reittiä Vehmersalmen kautta. Jälkikäteen ajateltuna pidempi reitti oli todella järkevä valinta mäkisyydestään huolimatta. Hyvän tuurilla selviydyimme elossa kuopiontiellä hurjastelevien, pyöräilijöistä vähät välittävien autojen seassa.
Polkupyörämme ovat viimeisintä huutoa, ainakin olleet joskus vuonna käpy ja kuusi. Siis ihan toimivat pelit. Oma pyöräni rullaa kevyemmin, kuin tyttäreni pyörä, mikä sinällään aiheutti äidillisiä omantunnon kolkutteluja.
Ostin parillakympillä pyörääni kaksipuoleisen tarakkalaukun, joka oli kyllä todella näppärä keksintö. Kerrankin hyvä hankinta. Muuten mukaani haalittiin vain teltta, makuupussit, sadekamppeet, pumppu, vaihtovaatteet, patikkaretkimuonaa ja paljon juotavaa ja energiapitoisia patukoita...ja pankkikortti.
Lähdimme liikenteeseen maanataiaamuna seitsemältä ja perillä lomapaikassamme olimme tiistaina 15.20. Matkaan meni taukoineen siis 32 tuntia ja 23 minuuttia.
Hyvä reissu. Kiitos sisukkaalle matkaseuralaiselleni!
Pidemmittä pränttäämättä liitteenä video. Jos se nukuttaa, ottakaa pyörä allenne ja tehkää sama perässä.
Videoon taisi tulla tuplasti pätkä outokumpua, haittanneeko tuo, kun filmistä uupuu pari tuntia vesisadetta 😉
VastaaPoista