Viklinrimpi, Rauanjoki, Tiaissärkkä

23.4.2016
Viime keväänä bongasin Luontoon.fi:stä Viklinrimmin natura/soidensuojelualueen. Polvijärvelle on Joensuusta luultavasti pitkä matka, koska vasta eilen sinne asti sai itsensä hilattua..

"Suot ovat Viklinrimmen alueella pääosassa. Suurin osa alueesta on suota ja valtaosa niistä on karuja rämeitä ja nevarämeitä. Alueen viettokeidassuot ja eteläiset aapasuot ovat oikein edustavia. Aapasoilla on laajoja suursaraisia nevoja ja rämeitä. Viklinrimmen 1460 ha alueeseen sisältyy Viklinsuon-Rapalahdensuon soidensuojelualue (970 ha). Alueella on myös ennallistettu eli palautettu luonnontilaan noin 180 hehtaaria ojitettuja soita.
Viklinrimmen Natura-alueella on luoteesta kaakkoon kulkeva harjujakso. Se saa alkunsa Jaamankankaan reunamuodostuma-alueelta Puntarikoskelta. Viklinrimmen harjut syntyivät 10000 vuotta sitten mannerjäätikön sulamisen myötä. Harjumaastolle tyypillinen kuiva ja jäkälikön kirjavoima mäntykangas on täälläkin tuttu näky. 
Rauanjoki rehevine rantametsineen mutkittelee hiekkamaastossa. Jokivarren rantapenkkoja laikuttavat lehdot ja pienet rantaniityt. 
Joesta irtikuroutuneet jouluat elävöittävät entisestään moni-ilmeistä jokivartta. Rauanjoki on muuttanut uomaansa useasti vuosisatojen aikana sekä luonnon että ihmisen toimesta. Muistoina ihmisen aikaansaamista muutoksista ovat joen sivussa olevat "rosvohodut" mitä nimitystä vanha kansa käytti joesta erilleen louhitusta väylästä."

^^Retkipäivän aamuna maahan oli satanut valaiseva kerros uutta lunta ja aurinko paistoi kauniisti, taustalla kontrastia maisemiin antoivat tummanpuhuvat pilvet. Eväät reppuun ja auton nokka kohti Polvijärveä. Paikka löytyi helposti. Tiaissärkän tieopaste on Polvijärvi-Koli tien varrella. Autolla emme perille asti yrittäneet lumen vuoksi ja jätimme auton parkkiin kauemmaksi reitin lähtöpisteestä.

Parin kilometrin metsäautotiekävelyn jälkeen päästiin Viklinrimmen reitin alkupisteelle

Päätettiin kuitenkin käydä Tiaissärkän laavulla lounaalla, ennen reitin katsastamista

Tiaissärkän laavu

Tämä laavu oli todella ilo nähdä. Täydellinen, rauhallinen paikka Rauanjoen rannalla ja alue oli myös siisti. Mielestäni parhaimpia, jollei paras laavu, missä olen käynyt.

Rauanjoki uomassaan

Siinä sitten katseltiin paikkoja isännän kanssa ja istahdettiin laavulle istuskelemaan ja ihailemaan nuotion palamista ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Vain tiaiset ja tikat pitivät ääntä Rauanjoen solistessa kauniisti uomassaan. Ihan paras lauantain viettotapa. Mietittiin myös, että miten ja missä voisi kokeilla melomista, sen verran houkuttelevasti joki meihin vaikutti. Itselläni melomisen kokeiluun on isompi kynnys, mieheni on elänyt ikänsä vesien äärellä, joten se on hänelle tutumpi elementti, kuin tällaiselle..pysyn miltei pinnalla uidessani-tyypille. Kartalta katsottuna Rauanjoki mutkittelee enemmän, kuin serpentiini, joten tuollaisen joen melominen hiljaisen luonnon keskellä olisi vamasti huikea elämys.

Hymyt herkässä

Gourmet-lounas

Syötyämme lähdimmekin sitten katsastamaan polkua. Reitti on edestakainen, rengaslenkit olisivat aina mielenkiintoisempia. Myös Rauanjoen rantaviivaa olisin toivonut näkeväni enemmän. Polku oli leveä, erinomaisesti merkitty, paikoin luminen, miltei kestohankinen (humpslumps) ja kulki kangasmetsässä ja paikoin harjun päällä, suon reunassa. Mitään kiksejä maisemat eivät aiheuttaneet. Tyypillistä kangas- ja suomaisemaa. Joutsenia, rastaita, tiaisia ja erinäisiä eläinten jätöksiä bongattiin tasaiseen tahtiin, jossain kauempana kurjet huusivat.
Parissa kohtaa polun varteen oli asennettu pitkät lankkupenkit levähdys- ja ehkäpä myös maisemanihailutarkoituksiin. Tosin penkit olivat melko matalat, kyykkyasentopenkit. Reitti on niin helppokulkuinen, että varsinkin lapsiperheiden kannattaisi käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen. Yhden sellaisen bongasimmekin matkalla kahdesti ja vaihdoimme kuulumisia ja retkikohdevinkkejä.
Päivän aikana välillä paistoi aurinko todella lämpimästi ja seuraavassa hetkessä taivaalta tippui lunta, sekä rakeita. Suomen kevät näytti vaihtelevuutensa jälleen.

Tiaissuo

Iso Tiaislampi, taukopaikka

Tämä ei nähnyt tulevaa kesää

Retken päätteeksi kävimme vielä uudelleen laavulla, jossa termari odotteli meitä. Kahvien jälkeen lähdimme takaisin autolle. Matkalla innostuin kiipeämään tien vieressä kulkevalle harjulle, jota pitkin oli...hauskempi kävellä. Joku oli tosin siellä suorittanut harvennushakkuuta, joten jalkoja sai nostella ihan kiitettävästi. Usein ihmettelen itseni viisautta, tie kulkee vieressä, mutta pää vetää rämpimään ryteikköön. Päivän aikana patikointia tuli sport trackeriin 11 km, ajasta en sano mitään. Pitkäkestoinen lentsu on istuttanut minua kotona ja koulutuksessa liian pitkään, mutta nyt alkoi taas retkeilykausi. Hyvän päivän kruunasi kotimatkan varrella ollut seisova pöytä Kolinportilla.