keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Loppukesän reissuja kuvin





Nyt on käynyt niin, että haahuiluharrastusta ovat vähentäneet joko omat, tai puolison pakolliset menot, eli työt. Blogi on jäänyt vähemmälle, kun ei ole liikoja ehtinyt reissaamaan. Päällimmäisenä mielessä ovat retket lähimaastoihin taaperoiden ja koiran kanssa, sienestys, muutaman laavun bongaus, Ukko-Kolilla piipahdus pikkusiskon kanssa (=Inarin kulttuurisihteerille kansallismaisemaa) ja ehdottomasti paras kaikista, Pitkäjärven autiotupaan tutustuminen Lieksan perukoilla.

Pidemmittä puheitta, kuvasaastetta, olkaatte hyvätte.





Riuttalampi

Riuttavaaran laavu





Keittoastiasto kunnossa

Riuttavaaran laavulle pääsee autolla ja se on Oravantaipaleen lähtöpiste
Oravantaival
Hyvä sienivuosi
Junkers pommikonekorsun laavulta
Mustatorvisienisaalis parin neliön alalta
Lykynlammella

Kaukaansärkän laavu Ilomantsin-ja kypäräntien risteyksessä
Arvaattekos mistä kuva on?










Joutenlampi
Joutenlammen laavu

Matkalla Pitkäjärven autiotuvalle

Pitkäjärven autiokämppä on karhunpolun varrella
Pitkäjärven autiotuvalla yöpyy isompikin perhe, tai perheet



Sauna kuumenee










Konivaaran valloittajat





Kulttuurisihteeri villinä kansallismaisemissa








Näihin kuviin ja tunnelmiin....Toivotan seikkailurikasta ja rauhaisaa syksyä, luonnosta nauttien.




keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Pyöräily Joensuu-Kokkola

Nonniin. Tässäpä nyt sitä kuvasaastetta kesälomareissultani. YouTube-videopätkä kuvakoosteena ja sekalaisia videopätkiä matkan varrelta. Suurin osa kuvamateriaalista oli hikistä ja puuskuttavaa, tiistai oli helteisin päivä, ehkäpä jotain fiiliksiä välittyy näin blogin välitykselläkin.

Ajatus reissuun oli hyvin yksinkertainen. Tytär pyysi perintökastemekkoa kuopuksensa käyttöön. Kerta se mekko oli sinne Kokkolaan saatava, miksi sitä ei voi tehdä tyylillä, eli pyörällä vieden...Joensuusta on kyllä matkaa jonkin verran...
Hieman kyllä pisti mietityttämään järkeni juoksu, järjettömänä yritin unohtaa sen pienen tosiasian, etten ole liikkunut pariin kuukauteen lähes ollenkaan. Syönyt ja levännyt olin kyllä senkin edestä...

Aikaa matkaan varasin viikon, kulutin viisi päivää, josta torstain päiväsaika meni Halsualla sadetta pidellessä ystävien luona tankaten.

Matkaa kertyi loppujen lopuksi mutkien kera 488,7 kilometriä (laskin ensin päässäni 459km..mutta sport tracker ja laskin olivat viisaampia). Päivämatkat vaihtelivat etappien mukaan 115, 107, 121, 90 ja viimeisenä päivänä 56km.



Nyt junttimummu jaksaa taas, loma virkistää...puhumattakaan siitä tunteesta, kun näkee lapsiaan ja lapsenlapsensa..

...ehkä olen hieman myös onnellinen, tein sen, mistä haaveilin. Sen kummemmin harjoittelematta tuo reissu onnistui ihan hyvin. En siis ole aivan rapakuntoinen mummeli. Sormet puutuivat ja nahka paloi, mutta lihakset kestivät haasteen.
Myös kotijoukot olivat pärjänneet ihan hyvin, tekivät ennätyksensä hekin (viisi päivää ilman äitiä).

Pidempi pyöräretki ei ollut huono idea ollenkaan, kyllä pyörän satulasta näkee ja kuulee Suomen luonnon paljon paremmin, kuin autolla edeten. Suosittelen!

Kiitos ja kumarrus asianosaisille. Jippii!



























sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Pyöräretki Joensuu-Kokkola fb-linkki

Nyt kyllä laiskottaa niin paljon, etten kirjoita blogia aiheesta. Ne, joilla on facebook, voivat vilkaista kuvasaastetta matkaltani osoitteessa:

https://www.facebook.com/raija.tofferi/media_set?set=a.10209234712441496&type=3&qsefr=1


Matkan taivalsin Crescent Holmalla ja takaisin tulin autolla (eihän sitä kahtaa viikkoa lomailla). Säät suosivat niitä, jotka pitävät kuumista kesistä (en kuulu siihen joukkoon). Nautein joka hetkestä, paitsi muutamasta minuutista. Hyvä reissu, joka tuli tehtyä. Oikea loma, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Käykää ihmeessä pyöräretkillä! Nyt on Suomessa kesä ja sitä ei kestä kauan!